Rodun taustaa ja historiaa
Skyenterrieri on nimensä mukaisesti kotoisin Skotlannin luoteisrannikolla sijaitsevalta Skyen saarelta. Ensimmäiset maininnat skyenterrierin tyyppisistä pitkäkarvaisista koirista ovat jo 1500-luvulta ja on arveltu että sikäläinen koirakanta säilyi eristyneenä ulkomaailmasta ainakin 300 vuotta.
Koiria käytettiin kettujen, mäyrien ja villikissojen häätämiseen louhikoista ja kallioisesta maastosta sekä saukon metsästykseen. Skotlantilaiset maanomistajat pitivät Skye-saaren koiria suuressa arvossa. Koiran piti olla rakenteeltaan pitkä, matalajalkainen ja voimakasraajainen jotta se olisi tehokas luolakoira ja ketterä liikkeissään. Sen piti olla rohkea, itsenäinen, sitkeä ja väsymätön metsästäjä valmiina seuraamaan saaliseläintä luolien sokkeloihin. Pitkä karva suojasi koiraa estäen sitä vahingoittumasta villieläinten puremilta sekä piikkisiltä pensailta ja risukoilta.
Ensimmäinen koiranäyttely, johon terrierit saivat osallistua, järjestettiin Birminghamissa 1860 ja jo heti seuraavana vuonna skyenterrierit saivat oman luokkansa näyttelyissä.
1870-luvulla skye sai hieman lisää tunnettuutta näyttelyharrastajien ja – yleisön parissa mutta vei vielä kymmenen vuotta ennen kuin rotu saavutti mainittavan suosion näyttelykoirana.
1880-luvulta alkanut skyenterrierin suosio oli kahden miehen väsymättömän uurastuksen ansiota: herra Duncan Cunningham Skotlannissa, jonka koirat loivat perustan pystykorvaisille skyeille ja herra James Pratt etelässä, jonka erikoisalaa olivat luppakorvaiset skyet. 1800-luvulla skyenterrieriharrastajien joukko jakaantui oikeastaan kolmeen ryhmään joista jokaisella oli oma mielipiteensä siitä millainen skyenterrierin kuuluisi olla. Duncan Cunningham johti skotlantilaisten harrastajien ryhmää; pohjois-Englannissa Mark Gretton, Alderman Broadsby ja Abraham Boulton olivat kärkinimet ja etelä-Englannissa rodun tunnetuin harrastaja oli James Pratt sekä tietysti kuningatar Viktoria.
James Pratt esitteli koiriaan usean kerran hovissa ja kuningatar Viktorialla oli James Prattin kasvattama skye yhtenä suosikkikoiristaan. James Pratt perusti ensimmäisen rotuyhdistyksen, The Skye Terrier Clubin, vuonna 1886. Yhdistyksellä oli noin 25 jäsentä. Huolimatta kaikesta rodun hyväksi tekemästään työstä yhdistys kohtasi runsaasti vastoinkäymisiä ja jatkuvaa kritiikkiä joten vuoden 1895 lopulla yhdistys lopetti toimintansa ja kassassa olevat varat jaettiin jäsenten kesken.
Ensimmäisen rotumääritelmän julkaisi the Skye Terrier Club of Scotland (perustettu 1890) ja sen hyväksyi myös The Skye And Clydesdale Terrier Club. Vuoden 1890 rotumääritelmää muutettiin jonkin verran uudelleenperustetun Englannin rotukerhon toimesta vuonna 1902.
Rodun kanta maailmanlaajuisesti on hyvin suppea. Skyenterrieri ei ole missään päin maailmaa koskaan ollutkaan mikään muotirotu. Rodun rekisteröinnit ovat laskeneet kaikkialla maailmassa. 1970-luvun huippuvuosina USA:ssa rekisteröitiin yli 400 skyeta vuosittain, 2000-luvulla vain noin 70 skyeta vuodessa. Kaikkiaan koko maailmassa syntyy alle 300 skyenterrierin pentua joten rotu on erittäin uhanalainen.